Lämmitystavat ja niiden valinta

Vapaa-ajan asunnon tai mökin lämmitys

Sähkölämmitys

Yleisin lämmitysmuoto vapaa-ajan asunnoissa ja mökeissä on sähkölämmitys pattereilla. Ikkunoiden alle asennetaan levypatterit ja niitä ohjataan joko patterikohtaisesti tai keskitetysti.

Sähkölämmityksen perustamiskulut ovat suhteellisen edullista, joskin sen asentaminen vaatii ammattimiehen, jolla on asianmukaiset luvat. Sähköjohdot on myös helppo piilottaa eivätkä ne jäädy talvella. Etna myös sen ekologisuus – ilmansaasteet syntyvät voimalaitoksessa ja itse käyttö on täysin päästötöntä.

Energian hinta – energia ja sen siirto – ovat suhteellisen kalliita ja hinnat tulevat jatkossa oletettavasti nousemaan muita hintoja nopeammin. Erityisesti haja-asutusalueilla, missä vielä käytetään ilmajohtoja, saattaa sähkön saannissa olla ajoittain katkoja yleensä myrskyjen tai runsaan lumen takia.

Sähköpatterilämmityksen rinnalle tai mieluummin päälämmityslaitteeksi kannattaa hankkia ilmalämpöpumppu (toki muitakin lämpöpumppuja on). Sillä saa tuotettua lämpöä edullisesti, sen puhallin kierrättää lämmintä ilmaa ympäri taloa ja tasaa lämpöä ja, jos haluaa tai on tarvetta, sillä voi myös jäähdyttää tioja helteillä (mutta se ei ole niin edullista).

Puulämmitys

Vanhemmissa ja pienemmissä mökeissä on perinteisesti ollut puulämmitys – takka, uuni tai kamina. Se on ekologisesti hyvä lämmitysmuoto, kunhan puut poltetaan riittävällä paloilmalla eli, että savukaasut ovat mahdollisimman puhtaat.

Puulämmitys on melko työläs lämmitystapa. Tasaisin lämpö saadaan mökin keskellä sijaitsevalla, varaavalla ja massiivisella uunilla tai takalla.

Auringon hyödyntäminen

Auringosta voidaan tuottaa sekä sähköä että lämpöä paikallisesti.

Aurinkosähkö on erinomaisen vaihtoehto siellä, missä verkkosaähkön saaminen on kallista. Nykytekniikalla alkaa olla myös mahdollista verkko- ja aurinkosähkön rinnakkaiskäyttö, mikä tekee mahdolliseksi käyttää sähköä ekologisemmin.

Auringolla voidaan lämmittää myös vettä tai useammin jotain jäätymätöntä, lämpöä keräävää nestettä. Kerätty lämpö siirretään sitten käyttö- tai lämmitysveteen.

Kaikissa näissä lämmitysmuodoissa tulee lämminvesi tuottaa erikseen.

Erinomainen ratkaisu olisi kaikkien yllä mainittujen yhdistelmä niin, että käyttäisi lämmitystapaa sen mukaan, että säästyisi kallista energiaa ja syntyisi mahdollisimman vähän päästöjä.

Muita ratkaisuja esimerkiksi omakotitaloihin taajamassa tms

Maalämpö

Yksi yleisimmistä pientalojen lämmitysmuodoita on maalämpö, jossa maahan poratusta reijästä tai maahan upotetuista putkista kerätään lämpöä lämpöpumpulla. Lämmönjako tapahtuu sitten useimmiten vesikiertoisella lattialämmityksellä (edullinen matalamman lämpötilan ansiosta) tai patteriverkostolla.

Maalämmöllä lämmitetään yleensä myös käyttövesi ja siihen on jopa yhdistettävissä jäähdytyd.

Kaukolämpö

Isommissa kaupungeissa, tiiviillä pientaloalueilla on usein tarjolla kaukolämpöä. Kaukolämpö on lämpövoimalaitoksessa tai aluelämpökeskuksessa tuotettua lämpöä, joka siirretään asuntojen lämmittämiseen kuumalla vedellä kaukolämpöputkistoja pitkin. Vesi kuumennetaan huipputehon aikana jopa 120 asteiseksi (paoneisena). Rakennus saa tarvitsemansa lämmön rakennuksessa olevalla lämmönsiirtimellä. Siirtimessä rakennuksen oman järjestelmän lämmitysvesi lämpiää tehontarvetta vastaavaan lämpötilaan ja lämmin käyttövesi kuumaksi.

Kaukolämpöverkko ja rakennuksen lämmitysverkko ovat erillisiä. Lämmön siirto tapahtuu siirtimen lämpöpintojen kautta.

Kaukolämpölaitos mittaa veden virtausta ja jäähtymistä, ja laskee niistä kulutetun energian. Lämpölaitoksen kannalta olisi parasta, että vesi jäähtyisi mahdollisimman hyvin.

Lämpimän käyttöveden valmistus ei tarvitse varaajaa.

Lämmönjakamisen tulee tapahtua vesikiertoisesti vaihtoehtoina patterilämmitys, lattialämmitys tai ilmalämmitys. Myös eri lämmönjakotapojen yhdistäminen on mahdollista.

Plussat ja miinukset:

varmatoiminen, huoleton
pieni tilantarve (lämmönsiirtimet nykyään pieniä)
helppo toteuttaa (siirrinpaketit)
keskimääräinen investointi
energian toimittajan ehdoilla energian hinnoittelussa

Öljylämmitys

Öljylämmitys oli pari vuosikymmentä sitten eniten käytetty lämmöntuotanto tapa pientaloissa.

Järjestelmä vaatii kattilan, polttimen ja öljysäiliön.

Öljypoltin pitää kattilaveden lämpötilan kulloisenkin tehontarpeen mukaisena säätöautomatiikan avulla. Kattilavesi kiertää joko suoraan pattereihin, lattialämmitysputkistoihin tai varaajaan lämmittäen sitä (vain kaksoispesälämmityksessä, puulämmitys tarvitsee)

Öljypoltin on monimutkainen ja herkkä laite, minkä takia sitä tulisi huollattaa säännöllisesti ammattimiehellä. Huonosti hoidettu poltin voi tuhlaamalla nostaa öljynkulutusta jopa 20 – 30 %. Huollettu poltin kestää 15 – 20 vuotta.

Kattiloita voi olla pelkästään öljylämmitykseen tarkoitettuja (paras hyötysuhde) tai kaksipesäisiä, joissa voi myös polttaa kiinteitä polttoaineita. Hyötysuhde ei tällöin ole aivan niin hyvä öljylämmityksessä kuin vain öljylle tarkoitetuissa kattiloissa, mutta puulla – ainakin, jos sitä on omasta takaa – saadaan selvät säästöt.

Öljysäiliö voidaan sijoittaa joko sisälle tai ulos maahan. Sisälle tulevat säiliöt ovat yleensä muovia ja niillä on metallinen suoja-astia valumisvahinkojen estämiseksi. Sisäsäiliö saa olla enintään 3000 l. Isommat säiliöt toteutetaan yleensä kahdella rinnakkaisella säiliöllä järkevän tilankäytön takia. Ulkosäiliöt on tarkastettava määräajoin vuotojen ja siitä aiheutuvien ympäristövahinkojen välttämiseksi.

Niin lämmitysveden kuin lämpimän käyttövedenkin lämpötiloja kannattaisi säätää automatiikalla – niin käyttömukavuuden kuin energiataloudenkin perusteella. Kattila olisi hyvä varustaa sähkövastuksella toimintahäiriöiden tms varalle.